Ei päättynyt kauden 2022 piirisarja kaikkein iloisimmissa merkeissä. Kaikki oli otettavissa mutta yritys jäi puolitiehen. Kolmesta pelistä kotiin viemiseksi jäi vain yksi tasapelipiste.Isäntäjoukkue Marttilaa vastaan ollaan yleensä pelattu aika hyvin. Nyt alku oli lähinnä katastrofaalinen. Monta minuuttia ei peli vanhentunut kunnes palloa jo kaivettiin meidän maalista. Eikä aikaakaan, kun sama toistui. Puolustaminen ei juuri kiinnostanut joten mitäpä muuta oikein voi odottaa. Vaihdot ja pelipaikkojen muutos aikaansai ryhtiliikkeen ja peli saatiinkin hyvin haltuun. Paikkoja oli useampaankin maaliin, yksi tehtiin. Lopussa marttilalaiset vielä kaunistelivat loppunumeroiksi 3-1. Tämä oli kyllä meiltä tosi huonoa peliä. Ei auta vaikka yksittäiset pelaajat tekisivät parhaansa jos kaikilla ei löydy halua voittaa. Näin siinä sitten käy. VG-62 hallitsi toista peliä mutta silti tätä peliä me johdettiin kahteenkin otteeseen. Vastahyökkäyspeli toimi hyvin ja saatiin vaarallisia tilanteita lukuisia. Valitettavasti puolustusvelvoitteet joukkueena olivat taas vähemmän kiinnostavia asioita, joten myös VG pääsi laatupaikoille ja maalintekoon. Huomionarvoista tässä pelissä se, että molemmat joukkueet onnistuivat kertaalleen rankkarista. Pisteet jakoon maalein 2-2.Lopuksi vielä TuKVin kimppuun. Tästä nyt oikeastaan jäänyt mieleen mitään ihmeellistä. Vähän alkaa jo tottua siihen, että kisureita vastaan joku meidän pelaaja keräilee jatkuvasti itseään nurmelta kun osumaa on otettu milloin mihinkin. Eikä yllätä sekään että kokoonpanot on ilmoittamatta. Aina vähän ihmetyttää tämä, kun piirisarjassa alimmalle tasolle tuodaan yli-ikäisiä pelaajia, joiden oikea paikka olisi taitojen puolesta jossain ihan muualla. Mutta selitykset sikseen, ei tätä peliä parin yli-ikäisen takia hävitty. Kovin laiskoja oltiin taas liikkumaan, erityisesti puolustussuuntaan. Maali tehtiin ja useampikin oli tarjolla. Etäisyydet vaan liikkeen puuttumisen vuoksi jäivät jatkuvasti isoiksi eikä tukea löytynyt sen kummemmin puolustuksessa kuin hyökkäyksessäkään. Vihreäpaitaisille riitti tänään kaksi maalia voittoon, lopputulos siis turkulaisten hyväksi 2-1.Piirisarjassa siirrytään ensi kaudella taas astetta lähemmäs aikuisten jalkapalloa. Pelataan yksittäisiä pelejä ja pelinohjaajien tilalle saapuvat oikeat tuomarit, joilta löytyvät taskusta myös keltaiset ja punaiset kortit. Paitsiosäännön osaltakin päästään vihdoin "oikean paitsion" eli keskialueen paitsiosäännön piiriin. Pari turnausta mennään vielä vanhoin säännöin, mutta jo lokakuun lopulla Salossa ollaan ensi kauden säännöissä. Paljon on uusia asioita edessä.

Piirisarja pakettiin 

Syyskausi on edennyt JunnuLiigan osalta jo toiseksi viimeiselle pelikierrokselle. Päivän sateet olivat muuttaneet pelikentät liukkaiksi ja litesevän märiksi, mutta se ei tahtia juuri haitannut. Wilppaan keltaista koodiväriä ja Halikkoa vastaan saatiin aikaan tiukat pelit. Voitto oli ulottuvilla molemmissa peleissä, mutta vaikeaa oli taas.Olosuhteilla lienee osuutta siihen, että maaleilla ei tänään juhlittu. Wilpasta vastaan päädyttiin 0-0 tulokseen, vaikka paikkoja ottelun ratkaisuun tarjottiin lukuisia. Erityisen hyvää oli se, että viimeistelyä päästiin yrittämään pääosin ihan laatupaikoilta. Pallonhallinta maltettiin hyödyntää eikä hätiköidysti roiskittu palloa puolesta kentästä.Halikkoa vastaan onnistuttiin sitten jo maalinteossakin. Valitettavasti ensin omaan päätyyn halikkolaisten kulmapotkusta. Loppua kohden pelin hallinta siirtyi enemmän ja enemmän meille. Tasoitusmaali tehtiin Halikon huolimattoman pelinavaamisen seurauksena ja voittoakin tarjottiin kun yksin läpi pelattu hyökkääjämme murjottiin nurmen pintaan rankkarin arvoisesti. Rankkarista pallo kuitenkin tolppaan ja kakkospallokin maalin yli jonnekin sairaalanmäelle asti. Vaikka aika lailla yhtä päätyä pelattiin niin lisämaaleja ei nähty. Lopputulos siis 1-1. Ihan kiva fiilis jäi tästäkin pelistä. Turha säheltäminen oli minimissään ja kentällä tehtiin pääasiassa sovittuja asioita hyvin. Parin viikon kuluttua haastetaan vielä Halikko kertaalleen ja Wilppaan musta versio.

Maalijyvä hukassa Salossa 

Aurinkoisessa Naantalissa potkittiin syyskauden toiseksi viimeinen piirisarjakierros. Aurinkoinen oli myös joukkueen tunnelma kun neljästä tiukasta pelistä haettiin kaksi voittoa ja kaksi tasuria.Joukkuetta haalittiin kasaan vielä myöhään perjantaina ja tällä kertaa lainalaatikolla piti käydä ihan 2013-syntyneissä asti. Nuoremmista mukaan pakotetut / uskaltautuneet Eetu ja Atte suoriutuivat kuitenkin tehtävästään vähintäänkin hyvin. Maalivahditkin laitettiin tänään trippimehu panoksena kisaamaan toisiaan vastaan ja siitäkin saatiin vähän lisää jännitystä elämään. Naantalissa kohdattiin uusia tuttavuuksia. Isäntäjoukkue VG-62 asettui vastaan avauspelissä ja antoikin laadukkaan vastuksen heti alusta lähtien. Tänään myös me olimme kuitenkin hereillä heti alussa ja huolellisen puolustuspelin tärkeyden korostaminen alkaa vihdoin näkyä kentällä. Vetoja blokattiin, ohjattiin peliä pois vaara-alueilta ja iskettiin terävästi vastahyökkäyksistä. Loppua kohden saatiin pallonhallintaakin yhä enemmän, tehtiin pari maalia ja otettiin pisteet maalein 2-0.Heti perään toinen uusi tuttavuus, Somerolta matkannut SoVo. SoVo oli isokokoinen sekä fyysinen joukkue ja ajoittain tämän kanssa oltiinkin hieman ongelmissa. Suorituksemme oli kuitenkin hyvin tasapainoinen pelin sujuessa molempiin suuntiin mainiosti. Pelin ratkaisu saatiin kun onnistuneen prässäämisen tuloksena saatiin paineistettua somerolaisten puolustus virheeseen ja viimeisteltiin loppunumeroiksi 1-0. Ilman pidempää hengähdystaukoa jatkettiin UPKta vastaan. Pelistä jäi mieleen lähinnä parin UPK-pelaajan keskeytymätön mutina pelinohjaajalle huippuvaarallisten maalipaikkojen loistaessa poissaolollaan. Me saatiin kyllä muutama oikein potentiaalinen tilanne tarpeellisten maalien tekoon mutta ei sitten viitsitty tehdä. Mutta parempaa 0-0 peliä ei voi juuri pelata.Siirryttiin vihdoin yhden pelin huilivuorolle. Huilaaminen ei perinteisesti ole meillä vahvinta osaamista, koska sen jälkeen aina unohdetaan miten tulisi pelata. Vihreät maskulaiset olivatkin ymmällään, kun viimeisessä pelissä siirryimmekin jo avausminuuteilla johtoon. Johtoasemamme ei kuitenkaan ollut kestävää laatua kun hölmöilyn, huolimattomuuden ja huonon tuurin ansiosta päästettiin Masku ensin tasoihin ja sitten ohi. Jalka alkoi jo painaa eikä viimeiselle kolmannekselle saatu oikein valmiin näköistä palloa millään. Pelitapaan kuitenkin luotettiin ja Masku haki lisämaaleja isommalla riskillä. Me tehtiin kuitenkin sitä, missä me ollaan aina oltu hyviä. Pallonriisto, nopea vastahyökkäys ja pallo MaPSin maalissa. 2-2 loppunumerot ansaitusti ihan molemmille joukkueille. Tänään ei suostuttu häviämään ja maalivahtien trippimehuhaasteessakin päätettiin palkita molemmat osallistujat. Monessa asiassa oltiin tänään oikein hyviä; puolustettiin sinnikkäästi, kombinaatiot ja avaavat syötöt olivat kenties parasta mitä koko kaudella on nähty. Lainassa ollut nuoriso-osasto saatiin otettua hyvin mukaan peliin. Hyvä me!

Tasapainoista tekemistä Naantalissa 

Turnausmenestys on kiertänyt joukkuettamme aika tehokkaasti viime vuosina. Pallo ei todellakaan ole pomppinut meille suotuisasti ja hyvien venymisten vastapainoksi on tullut sitten aivan järkyttäviä turpasaunoja. Syyskuun ekana viikonloppuna pääsivät joukkueemme -12 syntyneet vihdoin pelaamaan oman ikäistensä kanssa. Huittisten Volkkariturnaukseen lähdettiin yhteisellä ryhmällä 13/14-syntyneiden kanssa ja aika eeppinen tarina saatiinkin aikaan.Yhteiset harjoitukset turnausporukalla jäivät vähiin, mutta ennen ekaa peliä päästiin sentään jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen pelitapamme pääperiaatteista joita sitten pitkin päivää tauoilla kertailtiin. Kentällä johtaminen annettiin kokeneimpien pelaajien vastuulle, jotka esimerkillään ja sopivasti komentamalla saivatkin paketin pysymään kivasti kasassa. LeKi-Futis / ViiPV YJ laittoikin heti aamupäivällä meidät ihan todelliseen testiin ja osoitti, että taso tässäkin harrastesarjassa on varsin hyvä. Perinteitä ikävä kyllä kunnioittaen oltiin kohteliaita ja annettiin vastustajan tehdä avausmaali, mutta sinnikkäästi haettiin tasoitusmaalia hakemalla se myös saatiin. Ja kun toisenkin kerran pallo toimitettiin Lempäälä-Viialan verkkoon päästiin Toripuotiin nauttimaan lounasta 2-1 voitto taskussa. MuSa Greenin odotettiin olevan laatujoukkue ja porilaiset täyttivät odotukset täydellisesti. Oltiin askeleen perässä ja kun vielä kentälläkin jäätiin surkuttelemaan epäoikeudenmukaiseksi koettua tuomarilinjaa, niin voitto karkasi käsistä. Kaikki oli tarjolla mutta mitään ei saatu. MuSalle voitto tästä maalein 2-3. Urjalan Palloseuraa vastaan oli panosta riittävästi. Voitto tarvittaisiin jos finaalipeli houkuttelisi. Ja houkuttelihan se. Aika kivasti kontrolloitiin peliä alusta lähtien ja vaikka hiukan loppua kohden ote herpaantui, niin ihan niskaan hengittämään ei UrPS päässyt. 4-2 voitto hienoilla osumilla ja Tahto Areenalle odottamaan vastusta finaaliin.Tahto Areenan uumenissa pidetyssä taktiikkapalaverissa porukka yhtäkkiä tajusi, että nyt ihan oikeasti pelataan pokaalista. Vastaan tulisi taas MuSa green, joka matkalla finaaliin oli juuri möyhentänyt Leki/ViiPVn. Todettiin kuitenkin, että meillä on ihan toimivaksi osoittautunut taktiikka ja me osataan ja pystytään. Jokaiselta tarvittaisiin vain täydellinen peli - kukin oman tasonsa mukaan. Ja näin kun kerran sovittiin niin sehän oli sitten toteutusta vaille valmis.Luottamus tekemiseen oli kova ja jokainen oli valmis antamaan kaikkensa voiton eteen. Kovimmat maalitykit jätettiinkin vaihtoon huilaamaan ja katsottiin millä jalalla vihreät porilaiset finaaliin lähtevät. Ja liukkaasti lähtivätkin - oltiin heti alkuun ottavana osapuolena eikä laatupaikoille päästy lainkaan. Menneisyyden haamut palasivat kummittelemaan kun pallo pomppi taas vastustajalle MuSan siirtyessä 0-1 johtoon mitenkäs muuten kuin ohi suuntautuneella vedolla, joka onnistuttiin ohjaamaan omaan maaliin. Näinkö tässä taas käy? Ei. Me oltiin päätetty, että tämä olisi meidän päivä ja siitä pidettiin kiinni. Vaihtojen myötä päästiin iskemään tehokkaasti vastahyökkäyksistä ja tehtiin kaksi kaunista maalia. Puoliajalle mentiinkin meidän johdossa ja iloisen jännittyneessä tunnelmassa ehdittiin mukamas välttämättömien valmennushöpinöiden lisäksi pohtia mm. pokaalin kohtaloa turnauksen jälkeen. Tokalla puoliajalla meillä olisi ollut tilaisuus tehdä ratkaisevat maalit. Mutta ei sitten tehty. Lohdullista kyllä, uhrautuminen puolustussuuntaan oli nyt sillä tasolla kuin sen aina pitäisi olla. Porilaiset laittoivat parastaan, mutta tänään se ei riittänyt. Ensimmäisen puoliajan osumat veivät joukkueemme riemukkaaseen turnausvoittoon loppunumeroin 2-1. Ansaittu lopputulos ja valtavasti uutta oppia 8v8 pelaamisesta nuoremmille mukana olleille. Mahtavia onnistumisia joukkueena kuin yksilötasollakin. Tämä turnaus jää mieleen.<img src="imagebank/286086_medium.jpg" class="page-gallery">

Turnausvoittoon Huittisissa 

Pari peliä potkittiin taas JunnuLiigaa Salossa. Sää oli jo selkeästi syksyisen viileä ja yhtä kohmeessa oli meidän pelimmekin.Wilpas 13/14 asettui vastaan tälläkin kertaa ja aika lailla samalla tavalla edettiin kuin edellisessä kohtaamisessa. Pidettiin palloa, Wilpas puolusti syvällä ja iski vastahyökkäyksistä. Laadukkaita paikkoja saatiin muutama mutta maalit jäivät taas puuttumaan. Paljon enemmän paikkoja olisi pitänyt tällä pallonhallinnalla saada, mutta nyt ei vaan mikään onnistunut. Ja kun vastustaja sitten vaparista onnistuu maalinteossa niin pisteet jäivät Saloon tuloksella 1-0. Wilppaan keltainen versio oli tokan pelin vastus. Nuorempaan Wilppaaseen verrattuna keltainen salolaisryhmä pelasi selkeästi organisoidumpaa 8v8 peliä, mikä tavallaan teki meidän omastakin pelistä enemmän oman pelitavamme mukaista. Vauhti oli kovin verkkaista eikä vieläkään saatu esitettyä mitään huippupeliä, mutta tehtiin kuitenkin maali ja omiin ei päästetty yhtään. Pienet on marginaalit, mutta voitto se on maalinkin voitto. 0-1 voitto meille kelpaa kyllä tuloksena sekin.Pari kierrosta mennään JunnuLiigaa vielä. Parin viikon päästä vastaan tulee Wilpasta ja Halikkoa.

Syyssää hyydytti joukkueen JunnuLiigassa

Mynämäellä huhkittiin tänään Piirisarjaa neljän pelin edestä. Kotimatkalle lähdettiin kolmen voiton ja yhden tappion kanssa. Ja varmasti kastuneina.Ekassa pelissä kohdattiin Liedon -11 tytöt, joka nyt syyskaudella pelaa myös poikien sarjaa. Hyvin palloa liikutteleva lietolaisryhmä saatiin kuitenkin tarkalla roolituksella suljettua aika hyvin, eikä tyttöjä päästetty laadukkaille maalipaikoille. Me taas onnistuimme vesipalloksi järkyttävän kaatosateen myötä muuttuneessa pelissä uimaan kelpo tilanteisiin ja viimeistelykin toimi hienosti. Pari näppärää maalia ja erittäin tasapainoisen esityksen jälkeen 2-0 voitto.RaiFu valkoinen on osoittautunut meille tiukaksi vastukseksi jo pitkään, eikä tämä päivä ollut poikkeus. Tänään pallo liikkui mukavasti ja tekeminen oli pirteää. Toteutettiin hyviä kombinaatioita mutta laatupaikat jäivät vähiin. Yksi maali kuitenkin saatiin aikaan ja se riitti tällä kertaa 1-0 voittoon. Vieläkin kastuttiin.Peimaria vastaan potkittiin kolmospelissä. Vähän lannistunutta oli esitys jostain syystä alusta asti eikä sauvolaisten johtomaali auttanut asiaa yhtään. Vastustajien toinen maali roikkui ilmassa ja sieltähän se sitten lopulta tuli ilman että me saatiin oikein mitään aikaan. 0-2 tappio tästä meille. Varmaan oltaisiin sadetta tarvittu tähänkin peliin?Lopuksi vielä isäntäjoukkue MynPan kimppuun. Aika lailla yhtä päätä pelattiin alusta asti, mutta avausmaalia saatiin odottaa kauan. Se kun saatiin aikaan niin isoin puristaminen vähän helpotti ja saatiin peli kulkemaan hiukan enemmän sovitun kaltaisesti. Tätä valmennus lähti tietysti heti häiritsemään mylläämällä pelipaikkoja vähän vieraammiksi, mutta tästäkin huolimatta onnistuttiin viemään pisteet kotiin 3-1 numeroin.Piirisarjaa jatketaan taas parin viikon päästä, silloin Naantalissa.

Vesipalloa Mynämäellä 

Auran Palokunnan Urheilijat ry&nbsp;0908519-4

Viimeisimmät ottelut

Tapahtumakalenteri

Tulevat tapahtumat

Joukkue

Toimihenkilöt