Turnausvoittoon Huittisissa

Turnausmenestys on kiertänyt joukkuettamme aika tehokkaasti viime vuosina. Pallo ei todellakaan ole pomppinut meille suotuisasti ja hyvien venymisten vastapainoksi on tullut sitten aivan järkyttäviä turpasaunoja. Syyskuun ekana viikonloppuna pääsivät joukkueemme -12 syntyneet vihdoin pelaamaan oman ikäistensä kanssa. Huittisten Volkkariturnaukseen lähdettiin yhteisellä ryhmällä 13/14-syntyneiden kanssa ja aika eeppinen tarina saatiinkin aikaan.

Yhteiset harjoitukset turnausporukalla jäivät vähiin, mutta ennen ekaa peliä päästiin sentään jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen pelitapamme pääperiaatteista joita sitten pitkin päivää tauoilla kertailtiin. Kentällä johtaminen annettiin kokeneimpien pelaajien vastuulle, jotka esimerkillään ja sopivasti komentamalla saivatkin paketin pysymään kivasti kasassa. LeKi-Futis / ViiPV YJ laittoikin heti aamupäivällä meidät ihan todelliseen testiin ja osoitti, että taso tässäkin harrastesarjassa on varsin hyvä. Perinteitä ikävä kyllä kunnioittaen oltiin kohteliaita ja annettiin vastustajan tehdä avausmaali, mutta sinnikkäästi haettiin tasoitusmaalia hakemalla se myös saatiin. Ja kun toisenkin kerran pallo toimitettiin Lempäälä-Viialan verkkoon päästiin Toripuotiin nauttimaan lounasta 2-1 voitto taskussa.

MuSa Greenin odotettiin olevan laatujoukkue ja porilaiset täyttivät odotukset täydellisesti. Oltiin askeleen perässä ja kun vielä kentälläkin jäätiin surkuttelemaan epäoikeudenmukaiseksi koettua tuomarilinjaa, niin voitto karkasi käsistä. Kaikki oli tarjolla mutta mitään ei saatu. MuSalle voitto tästä maalein 2-3.

Urjalan Palloseuraa vastaan oli panosta riittävästi. Voitto tarvittaisiin jos finaalipeli houkuttelisi. Ja houkuttelihan se. Aika kivasti kontrolloitiin peliä alusta lähtien ja vaikka hiukan loppua kohden ote herpaantui, niin ihan niskaan hengittämään ei UrPS päässyt. 4-2 voitto hienoilla osumilla ja Tahto Areenalle odottamaan vastusta finaaliin.

Tahto Areenan uumenissa pidetyssä taktiikkapalaverissa porukka yhtäkkiä tajusi, että nyt ihan oikeasti pelataan pokaalista. Vastaan tulisi taas MuSa green, joka matkalla finaaliin oli juuri möyhentänyt Leki/ViiPVn. Todettiin kuitenkin, että meillä on ihan toimivaksi osoittautunut taktiikka ja me osataan ja pystytään. Jokaiselta tarvittaisiin vain täydellinen peli - kukin oman tasonsa mukaan. Ja näin kun kerran sovittiin niin sehän oli sitten toteutusta vaille valmis.

Luottamus tekemiseen oli kova ja jokainen oli valmis antamaan kaikkensa voiton eteen. Kovimmat maalitykit jätettiinkin vaihtoon huilaamaan ja katsottiin millä jalalla vihreät porilaiset finaaliin lähtevät. Ja liukkaasti lähtivätkin - oltiin heti alkuun ottavana osapuolena eikä laatupaikoille päästy lainkaan. Menneisyyden haamut palasivat kummittelemaan kun pallo pomppi taas vastustajalle MuSan siirtyessä 0-1 johtoon mitenkäs muuten kuin ohi suuntautuneella vedolla, joka onnistuttiin ohjaamaan omaan maaliin. Näinkö tässä taas käy? Ei. Me oltiin päätetty, että tämä olisi meidän päivä ja siitä pidettiin kiinni. Vaihtojen myötä päästiin iskemään tehokkaasti vastahyökkäyksistä ja tehtiin kaksi kaunista maalia. Puoliajalle mentiinkin meidän johdossa ja iloisen jännittyneessä tunnelmassa ehdittiin mukamas välttämättömien valmennushöpinöiden lisäksi pohtia mm. pokaalin kohtaloa turnauksen jälkeen. Tokalla puoliajalla meillä olisi ollut tilaisuus tehdä ratkaisevat maalit. Mutta ei sitten tehty. Lohdullista kyllä, uhrautuminen puolustussuuntaan oli nyt sillä tasolla kuin sen aina pitäisi olla. Porilaiset laittoivat parastaan, mutta tänään se ei riittänyt. Ensimmäisen puoliajan osumat veivät joukkueemme riemukkaaseen turnausvoittoon loppunumeroin 2-1.

Ansaittu lopputulos ja valtavasti uutta oppia 8v8 pelaamisesta nuoremmille mukana olleille. Mahtavia onnistumisia joukkueena kuin yksilötasollakin. Tämä turnaus jää mieleen.